Iltapäivä, syksy mutta onneksi ei sada. Maha murisee siihen malliin että kohta pitäis ruokkia lapamato. Ensimmäinen kuukausi kolmannesta vuodesta takana ja vieläkin tulee ajatuksia kesken heittämisestä. Viimeksi tänään kun kaivoin postista laskunipun.

Lääkehän tähänkin on: Mennä töihin. Ei. Mieluummin nälkä, kunnolliset yöunet ja kunnollinen todistus opinahjosta kuin parantunut talous, puolittainen suoritus opiskeluissa ja jatkuva unenpuute. Kokemusta siitäkin on ja tiedän ettei sitä kauan kestä niin on valmis lukkojen taakse.

Opintolaina? Ei kiitos, suomessa on oikeus vielä toistaiseksi maksuttomaan opiskeluun. Laina on maksettava takaisin ja jos ei saakaan töitä, on paskaa lapioinut vaan metrin eteenpäin.

Niinpä, onneksi on ploki, mihin voi esteettä sääliä ihteään, jotain hyvää sentään vapaassa maassa.