2013

Vuosi alkoi, olin työkuntokartoituksessa ja selvis, etten ole ainakaan hullu. Muuta hyvää siitä 8 viikon jaksosta ei selvinnytkään, tuntuu kun vastukset sen kun lisääntyy. No, 11. pvä on taas neuvottelu työvoimaviranomaisten kanssa ja 18. sitten alkaa hiljalleen paluu työelämään. Kun vaan osais ottaa rauhallisesti ilman paineita jotta pärjäis ilman kallonkutistajia eläkkeelle asti.
Taitaa muuten olla turha toive nykyisessä maailmassa jossa työntekijälle varuutta suodaan3:ksi kuukaudeksi ja tuotteet on oltava valmiina eilen. Kun tulee kiire, jälki kärsii ja kun ei ole tekemäänsä tyytyväinen, järki kärsii. Odottavalla kannalla silti. Historia on mitä on, tulevaisuus ratkaisee.

Jepjep, ei muuta kuin narinari. Nuppi on vannehdittu taas liian tiukalla pannalla ja hulluus on enemmän kuin lähellä. Lääkitys alkoi viikko sitten ja nyt toinen päivä taas lasareetin päiväosastolla. Ei mieli mettä keitä mutta parempi sekin kuin tahdottomana kotona. Hoitosuunnitelma on nyt alkuun 4vk, saa kattoo, riittääkö. Tahto on kova, vaan liha heikko. Toipuminen ei vaan ole aina tahdon asia ja se pelottaa, koska taas on iskussa. Jos koskaan. :(

Taas työttömänä. VITTU! Eilen päällikkö toi risan naulaimen työmaalle ja työt loppui siihen. Sain sellaisen vaikutelman että se olis ollut mun vika että joku oli hajottanut akkukotelon ja yksi patteri puuttui. Ei tuntunut mukavalta kun toinen sanoi: Meidän työsopimus päättyy sitten tähän. Mtäs siihen sanot. Mitä tohon voi muuta vastata kun että sinähän se päällikkö olet, ei minulla ole mitään sanomista. Hoiidin töimualla viimeiset saumaukset ja lähdin kotiin. Vedin pullollisen kermalikööriä ja kärsin vitutuksesta, tuntui että taas kaikki on hajoomassa. EI ENÄÄ ORAVANPYÖRÄÄ MINULLE! Oli ihan riittävästi rassausta 1996 - 2006, terveys ja perhe meni ja meinas siinä samalla mennä henkikin. En ole kone mikä kaivetaan hyllyltä käyttöön ja sen jälkeen siirretään sivuun. Elämä on ihan riittävän monimutkaista ilmankin, saati sitten ettei ole varmuutta mistään. Taas kiristää panta päätä, kurkussa kirvelee itku ja ajatukset on sekaisin. Ei tiedä, kenelle puhua, olen niin huono ja tarpeeton. Taas on mielessä että menen kiikkuun venyttämään niskanikamia, niin kaikki paska loppuu siihen. VITTU! Olo on likainen, tuntuu kun olisin käynyt ottamassa aseman vessassa suihin maksusta.

Nyt, eikä 15. päivä

Sunnuntai. Vastine kirjoitettu Kelaan opintotuen muutoksenhakulautakunnalle. (Mikä sanahirviö, osoitus kapulakielen ylivertaisuudesta äidinkielessämme)
Jos hakemus ei mene läpi, laskupino kasvaa 400€, eikä valoa taivaalla näy ennen elokuuta. Siis, hyvästi kesä, hyvästi kuukusi tyttären kanssa ja tervetuloa makarooni-keittojuuresdieetti. Vähän aikaa jo pilkotti valonkajoa, vaikka tökärit meni melkein viimeiseen senttiin, sain sentään tammi-, helmi- ja maaliskuulta erääntyneet laskut maksettujen pinoon. Eipä jää paljoa voudille lisättäväksi ulosottoihin. Kun vielä saa töitä, pääsee sitäkin listaa lyhentämään, ehkä joskus vielä koittaa sekin nautinnon hetki, ettei tarvitse ruokakaupassa valita sitä sitkeintä lihankappaletta tai vuoden vanhoja pakasteita hinnan takia. Ainoa mitä on löytynyt, on paikallisen leipomon Talusruisleipä, joka sentään tuoksuu, maistuu ja näyttää ruisleivältä ja on hyvää kuivanakin.
Paskat tästä valituksesta, huomenna on uusi päivä, silloin on taas päivää viisaampi. Elämä on.

Pääsiäinen

Lyhyestä virsi kaunis: Kaikki juhlapyhät pitäisi peruuttaa. Ajatukset kaukana ja mieli sekaisin. 1 1/2 viikon työkeikka takana ja näki taas perhe-elämää läheltä. Ikävää se, ettei ollut oma perhe. Ouzoa rööriin ja nukkumaan.

Iltapäivä, syksy mutta onneksi ei sada. Maha murisee siihen malliin että kohta pitäis ruokkia lapamato. Ensimmäinen kuukausi kolmannesta vuodesta takana ja vieläkin tulee ajatuksia kesken heittämisestä. Viimeksi tänään kun kaivoin postista laskunipun.

Lääkehän tähänkin on: Mennä töihin. Ei. Mieluummin nälkä, kunnolliset yöunet ja kunnollinen todistus opinahjosta kuin parantunut talous, puolittainen suoritus opiskeluissa ja jatkuva unenpuute. Kokemusta siitäkin on ja tiedän ettei sitä kauan kestä niin on valmis lukkojen taakse.

Opintolaina? Ei kiitos, suomessa on oikeus vielä toistaiseksi maksuttomaan opiskeluun. Laina on maksettava takaisin ja jos ei saakaan töitä, on paskaa lapioinut vaan metrin eteenpäin.

Niinpä, onneksi on ploki, mihin voi esteettä sääliä ihteään, jotain hyvää sentään vapaassa maassa.

Väsyttää muttei nukuta. Oliskohan kolmesta nollakutosesta siihen apua, viimeisen tyhjensin juuri. Ajatukset pyörii kuin hullun m***** mielipuolen p********. Koulu menee, tehtäviin menee suhteettomasti aikaa johtuen allekirjoittaneen avuttomasta räpiköinnistä piin ja muovin tolkuttomassa maailmassa. Vaikka yrittää hoitaa tehtävät ajoissa, menee aina puolille öin ja nykyisin tuntuu että unirytmi on vain tavoittamaton haave. Nyt: Hyvää yötä, jos kukko helpottais tilannetta. http://www.youtube.com/watch?v=PUyqM5GNvag